KataRoma

Halauskävely ja saksalainen kimppahali

  • Eleet kertovat kaiken. Emme siis tarvitse kieltä?
    Eleet kertovat kaiken. Emme siis tarvitse kieltä?

Hädissään oleva ihminen oikoilee käsiään ja yrittää saada huomiota, auta, ota kiinni, tartu käteen. Ovatko eleet universaaleja, ymmärrämmekö toisiamme niiden kautta ilman sanoja? Eleissä on persoonallisuuseroja, Argentiinan huippujalkapallisti Messi ei itke niinkuin muut pelaajat, vaan reagoi jopa pohjoismaisella tyyneydellä, kun muut silmät kyynelissä hautaavat kasvonsa käsiinsä tai toverinsa olkapäähän.

Rooman rautatieaseman luona nousee 1800-luvulla rakennettu palatsi, Palazzo Massimo, joka sulkee sisäänsä osan Museo Nazionalen arvokkainta antiikkikokoelmaa. Ylimmässä kerroksessa ovat maalaukset ja mosaiikit, joten sinne sitten! Maalauksia hautapidoista, surevia omaisia, tanssivia naisia, ruokailevia juhlavieraita, jumalille uhraavia nuorukaisia. Ilmeet ovat haalistuneet, värit osin sekoittuneet, mutta käsien eleet erottuvat selvästi. Ei ole kuvaa ilma elehtiviä ihmisiä. Itkun ja ilon eleet erottuvat toisistaan.

Eleiden kulttuurisidonnaisuus on Italiassa matkustelleille tullut tutuksi. On esimerkiksi varottava kaatamasta vieraalle viiniä kämmenpuoli ylöspäin (kuulemma vanha tikariote). Jotkut aiemmin tuntemattomat käsimerkit ovat levinneet kulttuurista toiseen ja saaneet kyseenalaista suosiota varsinkin autoilijoiden piirissä.

Mielellään nykyään kotimaassakin halataan ystävien kesken ja osoitetaan muutenkin eleillä myötämielisyyttä, olalle voi taputtaa melkein missä vain. Tarkasti sukupuolen mukaan määräytyneitä tapoja ja eleitä  panee kyseenalaiseksi etelämaalainen halauskävely, jossa kaksi yleensä jo harmaantunutta  miestä kulkee kaulakkain ja taputtelee ystävällisesti toisiaan, välillä moiskauttaen poskelle pusunkin. Jotain vastaavaa vapauttavaa henkäystä sai nauttia eilisen potkupallonäytelmän lopuksi, kun jähmeiksi ajatellut saksalaiset hellivät toisiaan kimppahaleilla.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jotkut eleet ja ilmeet ovat universaaleja, osa esi-inhimmillisäkin. esim. agression ilme.
Toiset taas kulttuurisidonnaisia jota toisissa oloissa voidaan tulkita aivan eri tavalla, päinvastoinkin.

Käyttäjän KataRoma kuva
Katariina Mustakallio

Ehkä vaikeinta onkin erottaa ne yleisinhimilliset kulttuurisidonnaisista. Kun katsoo suomalaista keskustelua, ei aina voi arvata, ovatko keskustelijat ystävällisissä vai poleemisissa väleissä, ellei sitten näe puhujien silmiä. Meillä vihamielisyyttä osoitetaan usein sillä, että ei katsota toista silmiin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kun jännitys laukeaa pettymyksenä, kohottaa ihminen molemmat kätensä ja usein koskettaa kämmenillään kasvojaan, päälakeaan tai takaraivoaan. Ele oli lukemattomia kertoja nähtävissä jalkapallon MM-turnauksen aikana, kun luja laukaus viuhui niukasti ohi maalin. Suoritukseensa pettynyt pelaaja kentällä ja hänen joukkueensa huutosakin jäsenet katsomossa reagoivat aivan samoin, eikä kysymys todellakaan ollut kulttuurieroista. Länsi, itä, pohjoinen, etelä - kädet puhuvat puolestaan.

Käyttäjän KataRoma kuva
Katariina Mustakallio

Näin on. Se muistuttaa pikkulapsen refleksiä hädän hetkellä, jolloin kädet nousevat kuin itsestään ylös. Kuitenkin on paljon myös kulttuurisidonnaisia eleitä, jotka eivät avaudu heti muualta tulleelle.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Juuri eilen oli somessa eläinten valokuvia selitetty inhimillisin piirtein. Minunkin mielestäni eleet ovat universaaleja, jopa eri lajien välillä.

Ihmisten kesken kulttuurierot ovat jopa tärkeitä ja kun hyvin haluaa tutustua johonkin muuhun kulttuuriin kuin omaansa, siitä on mielenkiintoista lukea kirjoista. Tulee mokailtua ehkä vähemmän.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset